oottaaks kukaan teistä tänä vuonna vappuu yhtä paljon ku viime vuonna? ku jotenki kaikki joiden kans on jutellu (ja itelläki) on menny vähän maku siihen hirveeseen kaivariryyppäykseen. siis ite oon kyl menos sinne (ellei tää ihana flunssa täst hyppää oikeen kunnol päälle, mikä kuitenki tekee just niin mun onnella) mut tänä vuon pikkasen pienemmillä varusteilla ku viime vuon... ei jotenki ees oo sellanen jes nyt ryypätään koko helvetin yö- fiilis. eikä sitä varmaan tuukkaan. mut jos olon puolesta pääsen, niin kavereitten kans kaivariin mennään, mut tänä vuon aion viettää seuraavan päivän hereil, ilman darraa.
tiedättekste sen fiiliksen ku sitä vaan koittaa olla positiivinen, mut kaikki tuntuu menevän ihan päin kuusia? entä sen fiiliksen ku olo on turta, eikä mikään tunnu hyvältä entä sen, ku joku lupaa sulle jotain, muttei kuitenkaan pidä sitä tai sen ku rakastut johonkuhun ihan hullun lailla ja sust tuntuu vihdoinki et oot löytäny sen oikeen niin, must tuntuu et jokainen meistä on käyny läpi vähintään yhen noista olotiloista. jos ei oo, niin voin sanoo et sun elämäs on ruusuilla tanssimista, etkä tiiä oikeesta elämästä yhtään mitään. must joka ikisen ihmisen pitäis joutuu kokemaan paskaa. ei oo reiluu et jotku saa kaiken valmiina kulta lautasella. se vaan ei oo reiluu. toisaalt osaapahan ite suhtautuu elämään ihan eri tavalla ku ne jotka ei oo joutunu kokemaan mitään. koskaan. sanoisin et ihmisii on kahenlaisii: niitä, jotka odottaa saavansa kaiken valmiina, tekemättä yhtään mitään ja sit on niitä jotka on valmiita tekemään töitä sen eteen mitä ne tavottelee. ne ei jää odottelemaan, ne toimii. "Don't wait around for other people to be happy for you. Any happiness you get you've got to make yourself." - Alice Walker
