Uusi vuosi, uudet kujeet

En tosiaankaan tajuu mikä pakottava tarve mul tuli kirjottaa tänne aamu kuudelta mut no, kirjotan silti. (Ps. Syy miksi olen hereillä, ei suinkaan ole blogger riippuvuus vaan koira. Kiitos aamen)

Jooooo eli tosiaan...vuosihan vaihtuu ihan muutaman päivän päästä. Me vietetään M kanssa uusvuos yhessä ja oon ihan super happy, koska saan tänä vuonna uudenvuoden pusun. Viime vuonna ei vietetty sitä yhessä. Mulla on vieläkin ikävä budapestiin, josta siis tultiin M kanssa reissusta viime kuussa. Hitsit että olis siistiä viettää joku uusvuos ulkomailla....hmmm, pitääkin ehkä vihjata M siitä.....haha, taas eksyin aiheesta.

Tosiaan, oon miettiny, että miten voi olla mahdollista et jokaikinen vuos vuosi vaihtuu, mut ihmiset pysyy ennallaan?

Tai siis en tosiaankaan kuvittele, et vuoden vaihtumisen mukana kusipäistä tulis mukavia ja toisinpäin. Vaan että miten ne samat ihmiset voi pysyä samoina niin monta vuotta.

Ja siis onhan sit poikkeuksiakin. Joskus ihmiset muuttuu jotta niistä osais päästää irti. Hyvä vaan sinäänsä, jonkun mukavan hepun yli olis vaikee päästä...nojoo.. mutta ei mun pointista ota selvää,  taidan mennä nukkumaan ja kokeilla uudestaan joskus toooooosi pitkän ajan päästä...

“We should all start to live before we get too old. Fear is stupid. So are regrets.”

Xoxo olivia

Pitkästä aikaa

Eipä oo tullu vähään aikaan kirjoteltuu. Mun elämä on ollu aikamoista hullunmyllyy täs lähiaikoina. En ees tiiä mistä alottaa.

Noh, mä muutin espoosta porvooseen äitille. Keskeytin lukion ja pidän välivuoden käyden töissä Gammelbackan päiväkodissa (jota ite kävin pentuna). Ens vuonna opiskelen itteni lähihoitajaks ja aion erikoistuu lapsiin. Itseasiassa tää lähihoitajaks opiskelu idea lähti mun ollessa kesätöissä Espoossa Puolarmetsän sairaalassa vanhusten pitkäaikaishoidon puolella. Mä rakastuin siihen työhön. Mut nyt ku oon ollu tuol päiväkodissa niin oon kyl huomannu et lapset on se mun juttu. 

Mitäs vielä, ainiin, mä täytän huomenna 18 (jejee) ja mennään tyttöjen kanssa lasipalatsin terdelle juhlistaan niitä. kuvia huomenna ;) Me käytiin mun poikaystävän kanssa virossa pari viikkoo sitte. M vei mut sinne synttärilahjaks ja sain viel shoppailuraahaki. Mukaan lähti koruja, laukku, ihana paita, synttäriskumppaa ja vaikka mitä! Päivän päätteeks tallinnassa M vei mut vielä syömään ennenku laiva lähti. Mul on paras poikaystävä. Ja äiti, sain siltä kissanpennun synttärilahjaks. Aivan ihanaa, koska mul on ollu ihan hirvee ikävä chicoo. Ja sit mulle synty viime keskiviikkona sulonen pikkusisko, jota käytiin kattomassa M kanssa viikonloppuna. Siinäpä tiivitsettynä mun elämän viimesimmät pari kuukautta.

Vappu

oottaaks kukaan teistä tänä vuonna vappuu yhtä paljon ku viime vuonna?

ku jotenki kaikki joiden kans on jutellu (ja itelläki) on menny vähän maku siihen hirveeseen kaivariryyppäykseen. siis ite oon kyl menos sinne (ellei tää ihana flunssa täst hyppää oikeen kunnol päälle, mikä kuitenki tekee just niin mun onnella) mut tänä vuon pikkasen pienemmillä varusteilla ku viime vuon...
ei jotenki ees oo sellanen jes nyt ryypätään koko helvetin yö- fiilis. eikä sitä varmaan tuukkaan. mut jos olon puolesta pääsen, niin kavereitten kans kaivariin mennään, mut tänä vuon aion viettää seuraavan päivän hereil, ilman darraa.

Prinsessoja ja Astronautteja

tiedättekste sen fiiliksen ku sitä vaan koittaa olla positiivinen, mut kaikki tuntuu menevän ihan päin kuusia?
entä sen fiiliksen ku olo on turta, eikä mikään tunnu hyvältä
entä sen, ku joku lupaa sulle jotain, muttei kuitenkaan pidä sitä
tai sen ku rakastut johonkuhun ihan hullun lailla ja sust tuntuu vihdoinki et oot löytäny sen oikeen

niin, must tuntuu et jokainen meistä on käyny läpi vähintään yhen noista olotiloista. jos ei oo, niin voin sanoo et sun elämäs on ruusuilla tanssimista, etkä tiiä oikeesta elämästä yhtään mitään.

must joka ikisen ihmisen pitäis joutuu kokemaan paskaa. ei oo reiluu et jotku saa kaiken valmiina kulta lautasella. se vaan ei oo reiluu. toisaalt osaapahan ite suhtautuu elämään ihan eri tavalla ku ne jotka ei oo joutunu kokemaan mitään. koskaan. 

sanoisin et ihmisii on kahenlaisii:
niitä, jotka odottaa saavansa kaiken valmiina, tekemättä yhtään mitään
ja sit on niitä jotka on valmiita tekemään töitä sen eteen mitä ne tavottelee. ne ei jää odottelemaan, ne toimii.

"Don't wait around for other people to be happy for you. Any happiness you get you've got to make yourself."
- Alice Walker

Porvoo

yhyy nyt jo ikävä. oli ihanaa  nähä roxyy pitkäst aikaa, meinaa ei oltu nähty vähään aikaan ku se oli just käymäs ghanassa ja mä tääl porvoos. anyway meil oli kyl mukavaa besides ettei saatu mäkin autokaistal palveluu, joka oli sinääns ihan perseest koska se myyjä ei viittiny ees vastata meille, mut heti ku siihen tuli joku auto niin siit radiost kuulu et "tervetuloa, kuinka voin palvella?" oltiin roxyn kans sillee voi jumalauta ja mentiin siihe uuestaan...mut eeeei..äiti tosin ehotti et mentäs reppuselkäsin nii eiköhä me mentäis autosta? no ei lähetty kokeilemaan joten kolmannen kerran jälkeen luovutettii ja mentiin apsille safkaa. vietettiin meiän viidettätoista vuospäivää (aivan, tost viimeistään luulis jo tajuuvan ettei me olla naimisissa oikeesti :)) ja päätetttiin vähä juhlistaa sitä lahjojen merkeis ;) tosin roxy unohti ottaa mun häälahjan mukaan mut noooh vahinkoja sattuu!

Utö

heipparallaaaa ja anteeks etten oo kirjottanu vähään aikaan. vaikka tuskinpa kukaan näitä ees lukee? nojaa anyways, me ollaan nyt utössä, ismon, kian, ainon, kreetan, henryn, kertun, väinön, mummin ja henryn vanhempien kanssa (tiedoks niille jotka eivät tiedä niin suomen eteläisin saari. ut=ulko ö=saari). matka tänne kesti semmoset 10 tuntii ja huomenna sitten onki jo lähtö (tultiin siis torstaina). vaikka tää utö on melkeenpä pelkkää kalliota ja kiviä ja pari osaa saaresta on sotilasalueita, niin silti tääl on jotenki niin ihanaa. olin tääl viimeks semmosena 5-6 vuotiaana ja ehkä hitusen on paikat muuttunu. varsinki sen myötä ku toi varuskunta lakkautettiin vuonna 2005. mummi sano et sillon täällä liikkuminen ei ollu yhtä rajotettuu ku nyt, mut se varmaan johtu siitä, et mei pappa oli sillon töissä armeijassa majurina, joten ei oikeen haitannu vaikka joku tuliki lässyttämään jollain alueella kulkemisesta ku kerto vaan papan nimen ja sotilasarvon nii kyllä peräännyttiin nopsaan. nykyään pappa onki sitte jo eläkkeellä joku EVP majuri tai jotain sinnepäin. täältä me mennään sitte huomenna merimaskuun mummille, ollaan siellä maanantaihin tai tiistaihin asti ja sitten köpötellään mökille etelä-karjalaan, parikkalaan, jossa mä oonki sitten perjantaihin asti ja lähen sitte junalla takasin espooseen. must tuntuu et tää loma on menny tähän asti aivan sika nopsaan..en sit teistä tiiä, mut mä jo vähän venaan et koulut jatkuis. kaipa se johtuu noist wanhojen tansseist ja muista jutuista. mut tässä nyt vähän utö kuvia. nauttikaa lomasta ja ottakaa siitä kaikki irti vielä kun voitte!

sommartider hej hej!!

saatiinpa nyt tännekki vähä lisää seuraa. eipä oo enää niin vammanen olo (ainakaan yksin) hehheee! eli siis johanna tuli tänne eilen, torstaina ja on tääl ens viikon keskiviikkoon asti. jejee

me ollaan jo nyt päivässä saatu varmaa kunno sixpäkit pelkästään nauramal, eli siis hauskaa on ollu. aluks johannan piti lähtee jo sunnuntaina mut sen porukat lähteeki mökille koko viikoks eikä se oikeen haluu olla yksin kotona niin kauaa, jote se on meil sitte keskiviikkoon.

ollaan oltu molempina iltoin nyt santtaril yöuinnil ja päiväuinnil ja aamu-uinnil ja ollaanki joka päivä menossa uimaan eli siis uimista luvassa all day all night! tänää tosin ku oltiin uimas nii johanna keksi sitte uida santtarin päästä päähä sytkäri ja kaks röökii suus..ja se teki sen. lopputulos : röökit ja sytkäri tippu veteen...näin meillä retardeilla ( hehe toi rimmas! ehk oon future runoilija! varokaa ja vapiskaa) käytiin kans vanhas kaupungis ja siinä sitte kysyttiin yhelt mummelilt et voisko se ottaa meist kuvan nii vastaus oli "emminä oikeen tiedä...en kyllä itseasiassa...kuvatkaa lintuja ja kukkasia niinkuin minun lapsenlapseni" perus porvoolaiset mummot! ja joo mul on oikeus yleistää koska joka IKINEN porvoolainen mummo johon oon törmänny on ollu suoraan sanottuna haisevia ilkeitä siilejä. sori jos joku porvoolainen mummo sattuu lukemaan tätä. mut kerro toki jos eroot näist muist joihin oon törmänny. mut eiks se sanonta mee et pitää kohdata pari huonoo ennen ku löytää sen parhaimman. ehk tää pätee porvoon mummoihin...tai sitte ei

ps. johanna on kaikist mummoist huolimatta ihan rakastunu porvooseen
pps. totesin just et mun kissa on homo
ppppppps. een keksinykkää enää mitää...(good for you..)