Uusi vuosi, uudet kujeet

En tosiaankaan tajuu mikä pakottava tarve mul tuli kirjottaa tänne aamu kuudelta mut no, kirjotan silti. (Ps. Syy miksi olen hereillä, ei suinkaan ole blogger riippuvuus vaan koira. Kiitos aamen)

Jooooo eli tosiaan...vuosihan vaihtuu ihan muutaman päivän päästä. Me vietetään M kanssa uusvuos yhessä ja oon ihan super happy, koska saan tänä vuonna uudenvuoden pusun. Viime vuonna ei vietetty sitä yhessä. Mulla on vieläkin ikävä budapestiin, josta siis tultiin M kanssa reissusta viime kuussa. Hitsit että olis siistiä viettää joku uusvuos ulkomailla....hmmm, pitääkin ehkä vihjata M siitä.....haha, taas eksyin aiheesta.

Tosiaan, oon miettiny, että miten voi olla mahdollista et jokaikinen vuos vuosi vaihtuu, mut ihmiset pysyy ennallaan?

Tai siis en tosiaankaan kuvittele, et vuoden vaihtumisen mukana kusipäistä tulis mukavia ja toisinpäin. Vaan että miten ne samat ihmiset voi pysyä samoina niin monta vuotta.

Ja siis onhan sit poikkeuksiakin. Joskus ihmiset muuttuu jotta niistä osais päästää irti. Hyvä vaan sinäänsä, jonkun mukavan hepun yli olis vaikee päästä...nojoo.. mutta ei mun pointista ota selvää,  taidan mennä nukkumaan ja kokeilla uudestaan joskus toooooosi pitkän ajan päästä...

“We should all start to live before we get too old. Fear is stupid. So are regrets.”

Xoxo olivia

Pitkästä aikaa

Eipä oo tullu vähään aikaan kirjoteltuu. Mun elämä on ollu aikamoista hullunmyllyy täs lähiaikoina. En ees tiiä mistä alottaa.

Noh, mä muutin espoosta porvooseen äitille. Keskeytin lukion ja pidän välivuoden käyden töissä Gammelbackan päiväkodissa (jota ite kävin pentuna). Ens vuonna opiskelen itteni lähihoitajaks ja aion erikoistuu lapsiin. Itseasiassa tää lähihoitajaks opiskelu idea lähti mun ollessa kesätöissä Espoossa Puolarmetsän sairaalassa vanhusten pitkäaikaishoidon puolella. Mä rakastuin siihen työhön. Mut nyt ku oon ollu tuol päiväkodissa niin oon kyl huomannu et lapset on se mun juttu. 

Mitäs vielä, ainiin, mä täytän huomenna 18 (jejee) ja mennään tyttöjen kanssa lasipalatsin terdelle juhlistaan niitä. kuvia huomenna ;) Me käytiin mun poikaystävän kanssa virossa pari viikkoo sitte. M vei mut sinne synttärilahjaks ja sain viel shoppailuraahaki. Mukaan lähti koruja, laukku, ihana paita, synttäriskumppaa ja vaikka mitä! Päivän päätteeks tallinnassa M vei mut vielä syömään ennenku laiva lähti. Mul on paras poikaystävä. Ja äiti, sain siltä kissanpennun synttärilahjaks. Aivan ihanaa, koska mul on ollu ihan hirvee ikävä chicoo. Ja sit mulle synty viime keskiviikkona sulonen pikkusisko, jota käytiin kattomassa M kanssa viikonloppuna. Siinäpä tiivitsettynä mun elämän viimesimmät pari kuukautta.

Vappu

oottaaks kukaan teistä tänä vuonna vappuu yhtä paljon ku viime vuonna?

ku jotenki kaikki joiden kans on jutellu (ja itelläki) on menny vähän maku siihen hirveeseen kaivariryyppäykseen. siis ite oon kyl menos sinne (ellei tää ihana flunssa täst hyppää oikeen kunnol päälle, mikä kuitenki tekee just niin mun onnella) mut tänä vuon pikkasen pienemmillä varusteilla ku viime vuon...
ei jotenki ees oo sellanen jes nyt ryypätään koko helvetin yö- fiilis. eikä sitä varmaan tuukkaan. mut jos olon puolesta pääsen, niin kavereitten kans kaivariin mennään, mut tänä vuon aion viettää seuraavan päivän hereil, ilman darraa.

Prinsessoja ja Astronautteja

tiedättekste sen fiiliksen ku sitä vaan koittaa olla positiivinen, mut kaikki tuntuu menevän ihan päin kuusia?
entä sen fiiliksen ku olo on turta, eikä mikään tunnu hyvältä
entä sen, ku joku lupaa sulle jotain, muttei kuitenkaan pidä sitä
tai sen ku rakastut johonkuhun ihan hullun lailla ja sust tuntuu vihdoinki et oot löytäny sen oikeen

niin, must tuntuu et jokainen meistä on käyny läpi vähintään yhen noista olotiloista. jos ei oo, niin voin sanoo et sun elämäs on ruusuilla tanssimista, etkä tiiä oikeesta elämästä yhtään mitään.

must joka ikisen ihmisen pitäis joutuu kokemaan paskaa. ei oo reiluu et jotku saa kaiken valmiina kulta lautasella. se vaan ei oo reiluu. toisaalt osaapahan ite suhtautuu elämään ihan eri tavalla ku ne jotka ei oo joutunu kokemaan mitään. koskaan. 

sanoisin et ihmisii on kahenlaisii:
niitä, jotka odottaa saavansa kaiken valmiina, tekemättä yhtään mitään
ja sit on niitä jotka on valmiita tekemään töitä sen eteen mitä ne tavottelee. ne ei jää odottelemaan, ne toimii.

"Don't wait around for other people to be happy for you. Any happiness you get you've got to make yourself."
- Alice Walker